lauantai 23. tammikuuta 2010

Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain

Käsi ylös, kuka ei ole nähnyt elokuvaa Amélie? Uskallan veikata, että ainuttakaan kättä ei noussut. Tämä Jean-Pierre Jeunetin visuaalisesti rikas elokuva on minusta äärimmäisen hurmaava. Hurmaava on myös pääosaa, Amélie Poulainia esittävä Audrey Tautou. Pariisilainen tarjoilijatar Amélie on ujo tyttö, jonka sosiaalinen elämä koostuu lähes yksinomaan naapureista ja työkavereista. Näitä ovat kahvilan ontuva omistaja Suzanne (Claire Maurier), luulosairas tupakkatiskin myyjä Georgette (Isabelle Nanty) sekä toinen tarjoilijatar Gina (Clotilde Mollet).  Muita Amélien elämään kuuluvia ihmisiä ovat hänen isänsä lisäksi muun muassa ilkeämielinen kauppias Collignon (Urbain Cancelier), tämän apulainen Lucien  (Jamel Debbouze), kahvilassa aikaansa viettävä epäonnistunut runoilija Hipolito (Artus de Penguern), Ginan ex-rakastaja Joseph (Dominique Pinon), joka käy kahvilassa vakoilemassa Ginaa sekä "lasimies" Raymond Dufayel (Serge Merlin), jonka luut murtuvat yhtä helposti kuin lasi. Eräänä päivänä Amélie löytää vuosikymmeniä vanhan laatikon, joka on täynnä pienen pojan aikoinaan siihen säilömiä esineitä. Amélie päättää selvittää laatikon omistajan ja saattaa kadonneen aarteen jälleen omistajansa käsiin. Amélie onnistuu ja ottaa elämäntehtäväkseen tehdä toisten elämistä onnellisempia. Samalla hän muuttaa myös oman elämänsä ja rakastuu samanhenkiseen mieheen Ninoon (Mathieu Kassovitz). Rakastan elokuvan värikkyyttä, sen lukemattomia yksityiskohtia, poikkeavuutta valtavirrasta ja kaunista musiikkia. Elokuvan piristävän erilaisesta musiikista vastaa ranskalainen Yann Tiersen.





"Les temps sont durs pour les rêveurs"




"Sans toi, les émotions d'aujourd'hui ne seraient
que la peau morte
des émotions d'autrefois"







8 kommenttia:

  1. Olin hyvin skeptinen kun aloin katsomaan Amelieta ensimmäistä kertaa, sitä oli hypetetty niiiiin paljon. Onneksi leffa lunasti kaikki lupauksensa. Tulee mieleen Pasilan Kyösti Pöystin vihaama piirre naisissa: "Oot nähnyt Amelien sata kertaa EIKÄ RIITÄ!" :D

    Musiikki, oi, ja ne värit! Ranska ja Pariisi eivät erikoisemmin ole sydäntäni lähellä, mutta Ameliessa toimivat miljöönä loistavasti. Ihanat, loppumattomat yksityiskohdat ovat ehkä suosikkiasiani leffassa. Pitääkin katsoa tuo taas pitkästä aikaa pian. :)

    VastaaPoista
  2. Täältä nousi käsi! Hypetyksen takia jäänyt tuo väliin, vaikka olen muista Tautoun esityksistä pitänyt, esimerkiksi Pitkät kihlajaiset on yksi suosikkielokuvistani. Tarvis varmaan tehdä jotain tälle asennevammalle :)

    VastaaPoista
  3. poskisuudelma: Joo, ei riitä :D

    Rieppa: Nyt äkkiä katsomaan! :D

    VastaaPoista
  4. Ensimmäistä kertaa mielipiteeni eroaa leffamaustasi ;O) Tosin tässä olen vähemmistössä, mutta minä en voi sietää tätä leffaa ;O) En tiedä miksi vihaan tätä leffaa, rakastan Pariisia mutta tämä leffa nosti jokaikisen niskakarvani pystyyn..Väri ja tunnelma on leffassa kohdallaan eli visuaalisesti toimii mutta se Amelie, ei hemmetti..

    VastaaPoista
  5. Minä olen nähnyt Amelien vain kerran - tykkäsin, mutta en rakastunut elokuvaan kuten niin monet muut. Mutta se on jännä. Jännä siinä mielessä, että se jää päähän pyörimään ja niissä pyörityksissään saa ihmisen tykkäämään itsestään enemmän kuin aluksi. Näin kävi minulle. Pitäisi varmaankin katsoa joskus uusiksi.

    Pitkät kihlajaiset oli myös aivan loistava.

    VastaaPoista
  6. Mikaela: Oho, en voi nyt ymmärtää tätä lainkaan :D

    Paivi: Minä olen sitten nähnyt leffan lukemattomia kertoja sinunkin puolestasi. Pitkät Kihlajaiset tosiaan on myös hyvä!

    VastaaPoista
  7. Kaikki Jean-Pierre Jeunetin ohjaukset ovat hyviä. Tai ok, en pitänyt Alienista, mutta kaikki hänen ranskalaiset elokuvansa ovat ihania. Jo Delicatessen vetosi minuun surumielisellä ja hullulla koomisuudellaan. Amelien kävin 2001 katsomassa elokuvissa kolmesti (nolottaa tunnustaa moinen), enkä kaikkien vuosien jälkeenkään ole leffaan kyllästynyt. Niin vinkeä ja visuaalinen - sekä onnellinen.

    VastaaPoista
  8. lumiomena: Ei ole mitään noloa siinä, että käy katsomassa jonkun leffan teatterissa monta kertaa! Delicatessen on kyllä varsin hullunkurisen mukava tapaus :)

    VastaaPoista